Tommy Tabermann on tuuminut: Epäröinnin kynnyksellä kysy, kuinka paljon rohkeutta uskallat jättää tänään käyttämättä.
Tämä lause tuli tuon tuostakin mieleen kun mietin miten olin päästänyt itseni vapaaseen pudotukseen. Tässä lyhyt tarina siitä.
Kaksi vuotta sitten lokakuussa päätin TÄYSILLÄ HEITTÄYTYÄ Oulun yliopiston ratkaisukeskeisen työnohjaajan koulutukseen – Se kannatti! Todella! Kiitos kouluttajieni ja matkaoppaitteni Sari Ridell ja Terhi Mets.
Ennen kuin päättötodistus annettiin käteen, kouluttajani pyysivät vapaasti intuitiivisesti reflektoiden kuvaamaan/kirjoittamaan/piirtämään lapulle mitä minulle on kouluttautumiseni matkalla tapahtunut (2020-2022).
Olisin varmaan aiemmin kuvannut tässä kohtaa paljolti mitä olin oppinut teorioista ja ratkaisukeskeisistä menetelmistä. Mutta kuvasin jotain muuta – muutoksen. Tämä koulutus oli sellainen koulutus että se saattoi laittaa ihmisessä isot palaset loksahtamaan kohdilleen. Uskon että se tapahtuu vain jos uskaltaa täysin heittäytyä VAPAASEEN PUDOTUKSEEN että pääsisi siivet kasvamaan.
Minulle vapaa pudotus tarkoitti uuden kouluttautumisen ohella irtisanoutumista kuuden vuoden jälkeen varmasta ja arvostetusta valtion valtakunnallisesta pestistä Suomen vankiloiden ja puolustusvoimien varuskuntien ja Rajavartiolaitoksen varusmiesten terveydenhuollon laillisuusvalvojana, oman yrittäjyyteni starttaamista ja alkamalla tehtäviin joiden olemassaolosta minulla ei ollut lähtöhetkellä hajuakaan sekä tarttumalla tilaisuuksiin joita elämä ikinä tuo vastaan. Tämä koulutus opetti olemaan HEREILLÄ.
Yhtä lailla se tarkoitti myös irtisanoutumista aiemmasta ajattelusta ja toimintatavoista. Vanhat automaattiset ajatukset oli pakko siirtää syrjään, että uutta oli mahdollista syntyä tilalle. Ymmärsin että aiempi ajattelu olisi tuottanut vain aiemman kaltaista toimintaa, tarvittiin täysin uutta tapaa olla ja toimia (- kaikella kunnioituksella aiempaa toimintaa, en minä sillä :). Ajatteluni muokkautumiseen kouluttajien lisäksi vaikuttivat modernin tavoitteellisen ja merkityksellisen työnohjaustyöskentelyn pioneerit Harri Hirvihuhta ja Matti Alpola. Iso Kiitos heille!
Listaamani asiat kuvaavat todella mieleni sisäistä kehitystä. Mitä ikinä jatkossa teenkin, ne varmistavat minussa autenttista, rehellistä ja arvoihin perustuvaa rohkeaa toimintaa mitään pelkäämättä ja mitään väistämättä – inhimillisesti kestävän ja hyvän elämän ja toiminnan puolella toimien.
Piirsin jostain syystä lapulle kaksi suppiloa kuvaamaan elämän kulkua – menneen elämän ja tulevaisuuden. Uskon että tulevaisuuden suppilon alkuosaa elämme jo tälläkin hetkellä – tiedostamattamme. Ne odottavat siellä pääsevänsä ponnahtamaan esille jos niille antaa tilaa – tai niinkuin minun kohdalla, ne vaativat sen vapaan pudotuksen/irti päästämisen jotta siivet pääsisivät kasvamaan.
Siipien kasvattelua jatkan oman mielen ja ajatteluni kehittämisen ohella ratkaisukeskeisessä työyhteisösovittelijakoulutuksessa Oulun yliopistossa. Yhtä lailla aion heittäytyä siinäkin lentoon! Uskon että työnohjauksen rinnalla työyhteisöjen ristiriidat ja konfliktien sovittelu ovat jostain syystä se minun juttu!
