Blogi 2. Keppiä, porkkanaa vai jotain ihan muuta? Työn motivaatio – Mihin se perustuu? Motivaatioblogin osa 1.

Mihin työn motivaatio perustuu?

Lukuaika 7 min.

Mistä motivaatio syntyy ja voiko siihen vaikuttaa? Tulisiko tarjota keppiä vai porkkanaa? Vai rakentaa toimintaa, jossa sisäinen motivaatio voi vapautua hyötykäyttöön?

Lähtölaukaus tämän 2-osaisen blogin kirjoittamiselle oli kun laskin käsistäni kirjastosta löytämäni tuoreimman motivaatiota käsittelevän kirjan. Se totteli nimeä ”Motivaatio – Perseelle potkimisen käsikirja” (2018). Kauhistuin aiheen raakaa yksinkertaistamista ja sitä mitä seuraa jos tästä ymmärryksestä käsin aletaan johtamaan ihmistä. Itse näkisin että motivaatio ei ole ihan näin lineaarinen tai nopeasti ajateltava ”juttu”. Motivaatioon kannattaa nyt keskittyä hetkeksi. 

Ihmisen motivaation timanttisena ytimenä voidaan pitää ”hengissä säilymisen tarvetta”. Pyrimme primitiivisesti viettiemme ohjaamina varmistamaan, että elämä jatkuisi vielä huomennakin. Näissä tilanteissa motivaatiota ei tarvitse etsiä, se on olemassa automaattisesti. Onneksi työelämässä ei olla tekemisissä fyysisen hengissä säilymisen kanssa, vaikkakin psyykkinen hengissä säilyminen on elinehto kaikelle toiminnalle. Nykypäivän työelämän motivaatiopuhe liittyy ulkoisen ja sisäisen motivaation teemoista. Kyse on pitkälti mielihyvään, tavoitteisiin tai merkityksellisyyden kokemuksiin liittyvistä asioista. Ollaan lähellä ihmisen psykologisia perustarpeita.

Motivaatiopuheessa puhutaan helposti kepistä ja porkkanasta. Juuret näihin on löydettävissä ajallisesti jo hyvin kaukaa. Merkkejä nykytyön suorituskeskeisestä paatoksesta ilmeni vähintään länsimaiden keskiajalta lähtien, kun työ nähtiin kristillisen eetoksen mukaisesti ihmiselle kuuluvana moraalisena velvollisuutena tässä ”maanpäällisessä ristinkannossa” – (Kotkavirta 1993). Uuden ajan filosofien Locken ja Hobbesin yhteiskuntasopimusteoriat laajensivat käsitystä työstä ihmisyyden mittana, jolloin yhteiskuntarauhan takaamiseksi tarjolla tuli olla muutakin kuin pelkkää keppiä. Työn kuva muuttui työrauhan varmistamisen kautta hivenen positiivisemmaksi nojaten edelleen vankasti velvoite-suoritusorientaatioon.

On sanottu, että varsinaisesti ”The Motivaatio” löydettiin yhteiskunnan siirryttyä palkkatyöluonteiseen toimintaan teollistuneen sarjatuotannon jyllätessä valta-asemaansa (Siltala 2007). Oivallettiin, että yksilöä kannatti motivoida eri tavoin, jotta hän olisi organisaatiolleen mahdollisimman tuottava ja tehokas. Mitä pidemmälle asia eteni, yksilön motivaation merkitys yritysten menestymiselle vain monimuotoistui. Pikkuhiljaa tuli rinnalle yksilön hyvinvointia huomioivat näkökulmat – varmistamaan ja lisäämään organisaation tuottavuutta.

 

Porkkana-kepistä sisäisen merkityksen kokemiseen

Ihmisen kokema motivaatio voi olla lähtöisin ulkoisista tai sisäisistä tekijöistä. Esimerkkeinä ulkoisista motivaatiotekijöistä voi olla palkka, maine, asema tai välineelliset edut ponnistelujen vastapainoksi. Niitä voi olla myös halu välttää rangaistus tai toisinpäin ulkoa tuleva kehupuhe, joka liittyy tavoitteiden saavuttamiseen. Ulkoiseen motivaatioon voi liittyä transaktionaalinen vaihtamisen ajatus, jossa työntekijä antaa työpanoksensa organisaatiolle korvausta vastaan. Usein se riittääkin. Jos työntekijä kokee ulkoisten motivaatiotekijät olevan balanssissa antamaansa työpanokseen nähden, tilanne tasapainossa eikä se aiheuta ristiriitaa.

On kuitenkin todennäköistä, että varsinkin pidemmissä työsuhteissa ulkoisiin motivaatiotekijöihin rakentuminen ei kanna. Jos motivaatioajattelu keskittyy pelkästään ulkoisiin tekijöihin, ihmisen toiminta voi ajautua reaktiiviseen toimintaan, näkökulmat kaventuvat, yksilö ja ehkä koko organisaatio suojautuu negatiivisilta asioilta, ympäristö ja työ itsessään on kuluttavaa ja ihminen suuntautuu enemmän ”itseään kohti” (Martela & Jarenko 2014). Psykiatri Juhani Mattila (2021) on todennut, että sisäisen motivaation puuttuessa ja vain ulkoisten asioiden korostuessa tunteet ja toiveet voivat huonoimmillaan haalistua, josta seuraa merkityksettömyyden tunne. Kun ihminen kokee pidemmän päälle elämänsä tai työnsä merkityksettömäksi, hänellä ei ole energiaa. Hän uupuu. Lähtökohtaisesti ihmisellä on psykologinen perustarve kokea sisäisesti merkityksellisyyden kokemuksia. Tästä ajatuksesta sisäinen (tai sisäistetty) motivaatiopuhe käynnistyy.

Ulkoapäin ruokittu mielihyvä voi syödä sisäisen tarpeen   

Kansainvälisesti tunnustettu suomalainen tutkija ja filosofi Frank Martela antaa tästä oivaltavan esimerkin. Martela kuvaa perheen 12-vuotiasta lasta, joka kesän koittaessa isänsä toiminnan innostamana hurahtaa ruohonleikkuuseen. Hän leikkaa innostuneena (sisäisesti motivoituneena) ja vanhemmat ovat asiasta enemmän kuin mielissään. Vanhemmat haluavat tukea tätä hienoa kehitystä hieman lisää ja lupaavat maksaa jälkikasvulleen vähän palkkaakin: ansainta kun on tärkeää ja hyvää harjoitusta myöhempää työelämän pärjäämistä varten. Näin vanhemmat huomaamattaan aktivoivat ulkoisen motivaation mekanismia sisäisen rinnalle. Mitä tapahtuu kesän edetessä – jos palkanmaksu pysähtyy? Lapsi on oppinut leikkaamaan ruohon rahaa vastaan eikä todennäköisesti enää lähde hikoilemaan, ellei saa siitä sovittua korvausta, palkkaa. Samalla hän on hoksannut, että ruohon voi leikata myös mahdollisimman nopeasti ja pienin mahdollisin ponnisteluin, koska saman rahan hän saa kuitenkin. Näin kärsii myös työn jälki. Tulevaisuuden toivon sisäinen motivaatio on hiipunut.

Sisäisen motivaation rakentumista kuvaa mielestäni kaikista teorioista EHDOTTOMASTI parhaiten amerikkalaisten professorien Richard Ryanin ja Edward Decin itseohjautuvuusteoria (Self Determination Theory 1999). Tutustuin tähän teoriaan ensimmäisen kerran vuonna 2008 työ- ja organisaatiopsykologiaopintojen kautta ja perehtyen erityisesti sen saran kriittisen koulukunnan huomioihin. Itseohjautuvuusteorian sisältö teki minuun erittäin syvän vaikutuksen koska 2000- alkupuolella yliopisto-opinnoissa alasta riippumatta keskeisinä painotuksina olivat vahvasti ulkoiset motivaatiotekijät. Ulkoisia tekijöitä heijasteltiin usein työstressitutkimusten klassikoiden Robert Karasekin Työn vaatimus-hallinta-mallin (1979) ja Johannes Siegriestin Ponnistelupalkkio -malleihin (1986), jotka ovat erittäin päteviä malleja edelleenkin ja myös tulevaisuudessa.

Työn merkityksellisyydestä kyllä puhuttiin, mutta se jäi kovin irralliseksi ja ”hartaaksi” omaksi saarekseen motivaatioteorioiden mantereesta. Toisin sanoen motivaatio heijastellen ihmiskuvaan hahmotettiin vielä pitkälti eräänlaisena ”Pavlovin koirana”, joka kyllä antoi tassua, kunhan riittävä ulkoinen korvaus oli vain saatavilla. Viimeiset 13 vuotta olen havainnut jatkuvasti itseohjautuvuusteorian toimivan, kun olen seurannut missä vain työelämän arkea.

Sisäinen motivaatio syttyy psykologisista perustarpeista 

Sisäisen motivaation kokeminen lähtee itseohjautuvuusteorian mukaan liikkeelle ihmisen kokemusmaailmasta. Jotta motivaatio sisältä päin ilman ulkoisia aktivaattoreita on mahdollinen, on ihmisen koettava tehtävässään riittävää 1.) autonomisuuden (itsenäisyyden), 2.) kompetenssin (pystyvyyden) ja 3.) sosiaalisuuden (läheisyyden) tunnetta.

  1. Autonomisuutta siksi että hän kokee kykenevänsä itse päättämään tai edes vaikuttamaan käsillä olevaan asiaan. Hän kokee tekevänsä asioita vapaaehtoisuudesta käsin, omasta tahdostaan.
  2. Kompetenssia siksi että ihmisellä on sisäsyntyinen tarve kokea olevansa hyvä ja kyvykäs. Tutkimusten mukaan ihmisen aivot tylsistyvät ja alkaa taidoiltaan taantua lihasten tavoin, jos elämässä ei ole sopivassa suhteessa ponnisteltavaa ja uusia ärsykkeitä, joissa voi kehittyä ja tulla yhä paremmaksi.
  3. Sosiaalisuutta siksi, että ihmisellä on myös yli 100 000 vuoden takaa savanniajoilta peritty psykologinen tarve kuulua laumaan, säilyäkseen hengissä. Myös ihmisen tarve tuntea itsensä hyväksytyksi ja arvostetuksi juontuvat tarpeeseen kokea sosiaalisuutta. Nämä psykologiset perustarpeet elävät eri ihmisissä eri voimakkuudella, mutta ovat kaikille läsnäolevia tarpeita, meitä yhdistäviä tekijöitä. Jokainen voi ottaa näistä selvää omalla kohdallaan.

Edellä mainitsemani loistava Frank Martela on esitellyt psykologisiin perustarpeisiin vielä yhden turbo -vaihteen:

  1. Hyväntekeminen (altruismi). Ihmisellä on sisäsyntyinen tarve vaikuttaa positiivisesti itseään ympäröivien ihmisten elämään. Hyväntekeminen voi olla voimakas sisäisen kokemuksen ja motivaation lähde. Nykypäivän yksilöllisyyttä voimakkaasti korostavassa ja toisinaan kyynisessäkin maailmassa voi olla mieltä oikeasti kirkastavaa tiedostaa että sisäinen tarve hyväntekemisestä löytyy juuret yhtä lailla sieltä savanniajoilta. Esi-isäsi (ja -äitisi) säilyivät mukana laumassa ja hengissä vain toimimalla lauman yhteisen eduksi ja välttäen vahingollisten toimien aiheuttamista. Vältämme siksi usein viimeiseen saakka tekemästä pahaa omaa ryhmäämme ja ylipäänsä kaikkea elollista kohtaan. On mahdollista, että Martelan teoria liitetään tulevaisuudessa itseohjautuvuuden yhdeksi tekijäksi, jos meta-tutkimukset tullaan saamaan vahvistusta tulevien lähivuosien aikana.

No, mistä sisäisen motivaation voi tunnistaa? Sisäisestä motivaatiosta on mahdollista ainakin todeta, että se on luonteeltaan proaktiivista, tukee sisäistä innostusta tekemiseen ja laajentaa näkökulmia. Ihmiset suuntautuvat ulospäin toisia kohti, se on energisoivaa, luovaa tuntuen parhaimmillaan leikiltä ja ylipäätään vetää magneetin lailla puoleensa (Martela & Jarenko 2014).

(Puhe sisäisen motivaation kestävästä rakentumisesta Motivaatioblogin 2. osassa)

 

Lähteitä:

Hakanen J. 2011. Työn imu. Jari Hakanen ja Työterveyslaitos. Tammerprint Oy, Tampere.

Kotkavirta J. 1993. Practical philosophy and modernity: a study on the formation of Hegel’s thought. Väitöskirja. Jyväskylän yliopisto.

Manson M. 2016. The Subtle Art of Not Giving a Fuck: A Counterintuitive Approach to Living a Good Life. HarperCollins Publishers. (suom. Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan: Nurinkurinen opas hyvään elämään.)

Martela F. 2015. Valonöörit: Sisäisen motivaation käsikirja. Gummerus Kustannus Oy, Helsinki.

Martela. F. & Jarenko K. 2014. Sisäinen motivaatio – Tulevaisuuden työssä tuottavuus ja innostus kohtaavat.

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 3/2014.

Mattila J. 2021. Uupumuksesta takaisin elämään. Kirjapaja, Publiva Oy.

Ryan R. Koestner R. & Deci E. 1999. A Meta-analytic review of experiments examining the effects of extrinsic rewards on intrinsic motivation. Psychological Bulletin, 125, 627-668.

Seppänen. L. 2018. Motivaatio: Perseelle potkimisen käsikirja. Kustantaja: Fitra.

Siltala J. 2007. Työelämän huonontumisen lyhyt historia. Toinen päivitetty painos. Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu.

Sinek S. 2009. Start with Why:  How Great Leaders Inspire Everyone to Take Action. Penguin Books ltd.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.